Mitä teet parhaillaan?

Laitan viestiä sinne ja kerron terveiset.

Niin, voi hyvin käydä niin, että ilmaantuvat vasta päivän parin päästä. En ihmettelisi. No. Saavat nyt ainakin olla rauhassa. Ja saavat tutustua taas paremmin ilman mitään "häiriötekijöitä". Kenda on niin arka. Ehkä se nyt on rennompi siellä, kun ovat kahdestaan. Toivon näin.

Eiköhän se siitä ala sujumaan kun saavat tosiaankin nyt ola kahestaan siellä. Ja onhan se jo nytkin sujunut vallan hienosti. Todella suloista.

Kiitos että kerroit terveiset sinne.
Miulla on jotenkin liian virkeä olo, pitäisi kuitenkin nukkua jollain aikaa muttei millään malta kun ei nukuta yhtään.

Täällä muuten samanlainen tilanne. Kaikki muut istuu tossa silmät poskilla ja nuokkuvat, mutta itseä ei väsytä ollenkaan. Ei ollenkaan. Tekisi taas mieli valvoa koko yö, mutta huomisen työpäivän kannalta se tuskin on kovin järkevää. Kokeillaan siis mekin nukkua tänä yönä edes jonkin verran.

Jää vähän päälle se että on tullut valvottua öisin. Mutta ei vain malttaisi nukkuakkaan kun on niin valoisaa ja lämmintä. Ja ulkona tuoksuu kivalle. Eikä sitten kuitenkaan ees nukuta päivälläkään niin paljoa, vaikka ois vähä valvonutkin. Ja anteeksi, tämä taisi olla jo tuolla kesä-keskustelussa. Voisin jatkaa sinne jossain vaiheessa.

Jos kävisi uudelleen tupakilla. Jooh, hyvä etten luvannut lopettamisia. Olisi ollut melkoinen lupaus.

Mä voisin melkein kanssa mennä tupakalle ja sitten vaikka käydä pesemässä hampaat ja sellasta. Tulisi tehtyä jotain muutakin kuin istuttua koneella. Vaikka sun kanssa, Suvi, on todella mukavaa jutella.

Kiitos, samoin siun kanssa on oikien mukavaa jutella.

Pitää vain miunki kehitellä jotain muutakin tekemistä eikä vain lojua koneella. Käyn itekkin hampaittenpesulla ja luen vaikka Aku Ankkaa jos ei muuta. Ostin eilen pitkästä aikaa aku ankka-pokkarin.

Kiitos, samoin siun kanssa on oikien mukavaa jutella.

Pitää vain miunki kehitellä jotain muutakin tekemistä eikä vain lojua koneella. Käyn itekkin hampaittenpesulla ja luen vaikka Aku Ankkaa jos ei muuta. Ostin eilen pitkästä aikaa aku ankka-pokkarin.

Anteeksi, kone päätti seota täysin. Nettitikku ainakin.

Sellaista välillä sattuu netin kanssa. Ei huolta. Toisen viestin saa poistettua yhdellä napinpainalluksella.

Joo. Nyt pois koneelta. Pesulle ja lojumaan sohvalla vähäksi aikaa. Sitten nukkumaan.

Kimora kirjoitti:No? Mitä sait ostettua? Backstreetiltä jotain, arvaan. Tai Cyberistä.

Backstreetiltä tällä kertaa. Mustat housut, joissa roikkuu ketjuja ja jotka saa yhdellä näppärällä liikkeellä capreiksi. Vähänkö olen kytistänyt niitä sieltä sivuilta tuhat kertaa. Jesh!

Suvi kirjoitti:Olen utelias.

Uteliaisuus on melkein aina hyväksi. Kovasti tsemppiä, jos lähdet mukaan siihen projektiin. Kerro sitten, kuinka meni.

Kinya kirjoitti:Mutta oli kyllä hyvä reissu. Todella.

Aivan ihana reissu kyllä. Pian uudestaan! Tekisi mieli lähteä jo nyt takaisin, vaikka vasta aamulla tulin kotiin.

Kinya kirjoitti:Pientä rasistisuutta ehkä ilmassa tietyissä paikoissa, mutta mitä muuta voi olettaa, kun tämän näköinen porukka törmää johonkin "tuppukylään"?

Mä olen niin suomalaistunut.

"Äitiiii! Mikä toi on?!" Huusi eräs lapsi ja osoitti sormellaan Ruttoa. Ei helvetti. Ei se Rutto nyt niin pelottavan näköinen ole. Erikoinen kyllä, mutta jotain rajaa. Nauratti ihan pirusti.

Juh, olet suomalaistunut. Kukaan ei kuulemma ottanut mökillä sellaisia löylyjä kuin sinä. Oli hauskaa katsella mökin portailla, kun jätkät juoksee paniikissa ulos saunasta ja sisältä kuuluu mielipuolinen hihitys.

Amba kirjoitti:Me jatkettiin matkaa koska me ollaan reiluja. Ainakin pari kertaa vuodessa.

Nimenomeen. Pari kertaa vuodessa, korkeintaan.

Rutto kertoi siitä tenavasta. Sen mä olisin oikeasti halunnut nähdä. Ei meidän Rutto niin pelottava ole, että pitäisi käydä itkua vääntämään, mutta ehkä se sitten pelästyi sitä Ruton mulkaisua, joka ei koskaan ole kovin, kovin kaunis. Se osaa olla tosi ikävän näköinen ilmeeltään, kun sen pään ottaa.

Ja jotain tällaisia housuja mä ajattelinkin. Olet niistä maininnut joskus, joten oikein hyvä, että vihdoin sait ne.

Mii. Mukavaa kulla että sait mieleisesi housut, kuulostaa tosi kivalle.
Ja jooh, uteliaisuus on ihan hyvä kai joskus. Saa nyt nähä mitä siitä tulee, se kitaristi on sen yhen ukon kaveri. Tosin sen ei pitäisi häiritä, mutta ilmoittihan tuo Patrick ihan asioikseen että jos olen jameissa laulamassa niin hän ei sitten missään tapauksessa ole töissä sinä iltana. Hah, hyvä. Ei tarviikkaan.

Mielenkiintoinen lapsonen ollut siellä.
Anteeksi, tuo vain kuulostaa huvittavalta. Tosin eihän se nyt mukavalta voi tuntua tuollainen.

Ei se kuulemma Ruttoa haitannutkaan. Rutto osaa aikalailla suhtautua huumorilla kaikkeen tollaseen. Mä olisin varmaankin nauranut salaa keuhkoni ulos. Kuvittele nyt. Toinen on niin pelottavan näköinen, että saa lapsen itkemään. Taidan viedä Ruton töihin.

Voi että...
Jooh, menisitte vain jonakin aamuna kimpassa sinne ja siinä olisi kyllä lapsilla ihmettelemistä.

Mie hyppään taas parvekkeelle tupakille. Vasta olin, jestas.

Pari lasta pyörtyisi kauhusta, pari repisi takista ja ihmettelisi, että onko tuo ukko todellinen.

Mä voisin kanssa käydä tupakalla ja juoda jotain. Suu ihan kuiva, kun tulee puhuttua koko ajan.

Pyörtyisi kauhusta? Ei kai sentään..?

Mie haen kanssa vettä tuolta alhaalta, on päässyt loppumaan ja onnistuin säheltämään ja kaatamaan Lillin vesikipon nurin. Ja ihan kiva itekkin juoda jotain.

Ne on hieman erilaisia lapsia. Ja kuten sanottu, Rutto osaa olla todella ilkeän ja häijyn näköinen niin tahtoessaan. Mäkin pelkäsin sitä, kun ekaa kertaa nähtiin. Tosin meillä oli helvetillinen tappelu, kun tavattiin ekaa kertaa. Oltiin toistemme vihamiehiä, todellakin. Ja nyt en kyllä vaihtaisi Ruttoa koskaan. Meidän koti-monsteri. Kaunis sellainen, pelottavan kaunis, mutta se pitää oppia huomaamaan. Moni vain säikähtää sitä synkkyyttä, luotaan työntävää ilmettä ja vihreitä silmiä, mitkä kyllä näyttää japanilaisella aika oudolta. Mutta nyt, kun siihen on tottunut, on Rutto ihan järkyttävän kaunis.

Hyi helvetti, Kazuki ehdotto Bacardia. Soittaa, juntti, suutaan. Vesi on hyvää. Vaikkakin Amba tarjosi pirtelöä. "Saisit huikan, et enempää, koska tää on mun". On se ihana.

Olitte toistenne vihamiehiä?
Hienoa ettette enää ole missään nimessä.

Bacardia? Ei kai enää?
Vesi on hyvää, just sitä hain.
Ja tällä hetkellä koitan saada jotain tolkkua. Nauroin äsken niin makeasti. Pokka ei pitänyt yhtään. Menin alas, pihalle missä on remonttimiesten kontti josta saa hakea vettä. Menin niin näyttävästi sisään että olin kompastua kunnolla. Nappurin ukko tulee sieltä vastaan ja saan hädin tuskin sanottua pokerina "terve" ja kun ukko on mennyt, alkaa hillitön nauru josta ei tullut loppua. Koitin pitää pokkani edes rappukäytävässä vaan ei, juoksin vauhilla kämppään ja nauroin entistä kovempaa. Että, hauskaa!

Mehän ei tultu Ruton kanssa toimeen ollenkaan. Mä en voinut oikein sietää Ruttoa ja Rutto taas halveksi mua enemmän kuin mitään. Oltiin niin tuhottoman erilaisia silloin. Hyvä, että asia on muuttunut.

Kompurointi on muuten toisinaan hyvin huvittavaa. Ellei sitten satuta itseään siinä samalla. Tai no... Voi se silloinkin olla huvittavaa.

Aika jännä juttu. Tuosta en tiennytkään aikaisemmin.
Mutta kuten sanoit, todella hienoa ja upeaa että olette nykyään ystäviä.

Kompurointi on kyllä toisinaan niin koomista. Onnistun aina säheltämään. '
Hieman enne joulua Tampereen keskustassa olin yhen Samin kanssa kävelyllä, se on niin tylsä ja pessimistinen ihminen...mie pompin sellasten betonipylväiden päälle, alas ja seuraavalle. Hoputin nauraen Samia että alkaisi tulla tai muuten jäisi jälkeen. Sami: "En mää pysy perässä ku sää juokset koko ajan." Mie kerkesin huutamaan "En mie voi juosta ku miun pittää pomppii." Ja samassa tuli jokin virhearvio, lensin yhen pylvään päälle ja kiepillä alas. Toinen kamalan huolissaan ja vakavissaan tuli katsomaan. Kaksi sekunttia maltoin olla hiljaa, sitten hirveä naurunremakka. Jätkä muljautti silmiään ja mutisi "Ei jumalauta.."

Jotkut jaksaa olla aina negatiivisia ja sitä mä en tajua. En enää, kun on elää ihmisten kanssa, joissa positiivisuus on pääpiirre. Luulisi, että iloisena, positiivisena ja elämänmyönteisenä olisi helpompi elää. Tottakai se on joskus vaikeaa, mutta tuntuu siltä, että jotkut eivät edes viitsi yrittää. Saavat syyttää itseään siitä, että jäävät paljosta hauskasta vaille.

Todellakin totta, samoilla linjoilla oon tässäkin asiassa.
Sitäpaitsi, on niin junttia se että jos esimerkiksi kaatua pyllähtää jossain, alkaisi nolona naamapunaisena ja mulkoillen olla siinä. Helpommalla ja hauskemmalla pääsee kun osaa nauraa tilanteelle ja pitää hauskaa.
Ja muuten, tuo on yksi niistä suurimmista syistä miksi en ole enää tekemisissä sen Samin kanssa: sen pessimistisyys alkoi ahdistamaan kun tuntui että sillä on ihan joka ikinen kerta jokin vinossa. Kun nöhtiin ja kysyin että miten menee, vastaus oli melkein poikkeuksetta että "Paskaaks tässä, vituttaa." Anteeksi kirosanat.

Positiivisuus on niin hyvä asia.

Kyllä täällä kiroilla saa. Odotas vain, kun Daisuke tai Eepu pääsee irti. Sitä kiroilun määrää ei ymmärrä kukaan.

Niin. Jotkut ovat jostain syystä jämähtäneet siihen negatiivisuuteen. Kai se on jotenkin turvallista ja helvetin huono perustelu on se, ettei tule ainakaan pettymyksiä, kun jotain ikävää sattuu. Negatiivinen ihminen muuttuu ikävien tapahtumien takia vain entistä negatiivisemmaksi ja positiivinen ihminen yrittää löytää asiasta myös jotain hyvää ja jatkaa matkaa hyvin ja kirkkain mielin. Siinä on iso ero.

Siinä todella on iso ero. Ja en usko sitäkään että olisi turvallisempaa olla negatiivinen. Sehän se vasta onkin petollista, menee niin paljon pilalle kun oikein velloo siinä että kaikki olisi aina pielessä. Ei siinä ole mitään järkeä. Okei, joskus aikaisemmin itsekkin tein niin, mutta silloin olin..vähän erilainen kuin nyt. Ja eihän siinä ollutkaan järkeä kuten ei siinäkään että tungin naaman täyteen meikkiä ja kuljin mustissa (mikä ei sopinu miulle yhtään.) Ja en tarkoita sitä etteikö muut voisi kulkea mustissa, tottakai voi. Se ei vain miulle sopinut. Eikä sovi nykyään varsinkaan.
Poikkesinkohan aiheesta? Anteeksi.

Ei haittaa sekään, vaikka poikkeaisikin aiheesta. Sitä kautta saadaan aina uutta keskustelua aikaiseksi, joten se on vain hyvä asia.

Enkä voisi olla kanssasi enempää samaa mieltä, joten en lisää tällä erää oikein mitään. Väsyttää niin paljon, että melkein pelkään, mitä kaikkea taas suustani päästän, jos rupean puhumaan ja miettimään. Sitä tekstiä ei ymmärtäisi kukaan.