Daisukelle.

Jos vaikka jossain vaiheessa tulet tätä lukemaan.

En tiedä, mitä muuta pitäisi sanoa kuin se, että mä aikani odotan ja tulen sitten sun perään. Sanoi ihmiset siihen mitä tahansa, sanoit sä siihen mitä tahansa. Ja vaikka kuka tahansa yrittäisi estää, mä tulen sun perääs ja etsin sut, vaikka se veisi loppuelämän. Mä en aio elää ilman sua. Enkä mä aio suostua siihen, että teet taas jotain typerää itsellesi.

Mä en jätä tätä tähän. Mä etsin sut jostakin, millä keinoilla tahansa. Sä sanoit mulle kerran, että mä en koskaan pääse sua karkuun - mihinkään. Mä en edes halua. Olit sä millainen tahansa, teit sä mitä tahansa... Vaikka sä vihaisit mua, sekin on parempi kuin se, ettet tuntisi mua kohtaan mitään. Mikä on myös mahdollista... Sä myös sanoit mulle kerran, etten mä saa koskaan jättää sua yksin. Älä sä nyt jätä mua yksin. Sä olet aina ollut ainoa, joka ymmärtää täydellisesti, miltä se kaikki tuntuu. Vain, koska olet itse kokenut saman. Älä ole yksin, äläkä jätä meitä yksin.

Ilmoitus on siis se, että mä etsin ja käännän joka helvetin kiven, kunnes löydän sut. Ilmoitus on sekin, että rakastan sua sydämeni pohjasta.

Daisuke, rakas, rakas Daisuke. Tule kotiin.

Hmm...

No... Nyt sun ei tarvitse etsiä enää. Ja vaikka tilanne on kauhea, kuvottava ja kaikin puolin vastenmielinen, niin nyt on ainakin toivoa ihan helvetisti ja se on valtavan suuri asia. Me tuodaan Daike kotiin kyllä tullessamme. Oli se missä kunnossa tahansa ja vaikka kuka vastustaisi. Me tuodaan Daisuke sun luo kotiin. Mä lupaan ja toivon, että luotat siihen.

Tosta sai sen kasityksen, ettei se vosu ole tulossa tanne? Se on aika jees.

Ja kyljoo. Daike lahtee meidan kanssa kotiin, oli tilanne sitten millanen tahansa. Kaveria ei jateta - missaan tilanteessa. Sen kun viela jotkut oppisvat.

Mmhm. Olen samaa mielta. Ihmisten pitaisi todella oppia se, etta kaveria ei jateta, oli tilanne millainen tahansa. Moni vain kuvittelee, etta kaikki turha menee jopa ystavien edelle ja se on mielestani naurettava tapa ajatella. Itse pitaisi olla kaiken huomion keskipiste ja napa, mutta muilla ei sitten niin valia olekaan. Huhhuh. Olenpas muuten vittuuntunut ihmisiin.

Mutta se on hyva asia, etta Daike loytyi ja etta on suurta toivoa siita, etta se paranee ainakin melkein taysin. Aina tollanen jattaa arven ja talla kertaa todella ison. Mutta me kaikki ollaan Daiken tukena, eiko totta? Kuunnellaan, jos se haluaa puhua ja tuetaan vaikka kirjaimellisesti joka askeleella. Nain ainakin ajattelin tehda.

Komppaan Kinyaa. Ihmiset ovat nykyaan liian itsekeskeisia. Heilta pitaisi kysya lupa eri toiminnoille ja jos teet jotain, mista toinen ei pida, vedetaan todellakin herne nenaan heti ja se herne pysyy siella helvetin kauan. Jokainen ihminen on vapaa toimimaan oman mielensa mukaan, kunhan se ei satuta ketaan. Siihen ma uskon. Sain itsekin kuulla paria mielipidetta siita, etta tulin tanne. Mutta haloo! Elamani pelastaja on hadassa. Mita olisi pitanyt tehda? Jattaa tulematta vain sen takia, etta se ei ihmisille sovi? Paskanmarjat. Daike on niin, niin rakas ja luulisi jo jokaisen tietavan, etta teen sen eteen aivan mita tahansa. Rakastan sita otusta niin paljon ja haluan olla paikalla joka tilanteessa. Oli niin uskomatonta tanaan, kun kavin siihen sen viereen makaamaan ja juttelemaan, pidin kadesta kiinni ja silitin niita murjottuja kasvoja... Ja Daisuke puristi kadesta. Ei kovaa, mutta sen verran, etta tunsin sen. Jotkut olivat sita mielta, etta kuvittelin sen kaiken. Ihan sama, vaikka olisin kuvitellutkin. Se merkitsi paljon ja antoi taas uutta toivoa siita, etta Daike palaa tajuihinsa. Ja paskat muka vegetatiivinen tila! Eras laakari sen myonsikin, kun Michi iski seinaa vasten. Erittain, erittain paha shokki ja katatonia. Mutta kuinka iloinen olen siita katatoniasta ja shokista. Se tarkoittaa sita, etta Daike toipuu ajan myota. Kuten Kiny sanoi, ei valttamatta koskaan taysin ennalleen, mutta lahelle kuitenkin. Ei tuollaisen tapahtuman jalkeen kukaan ole koskaan ennallaan, mutta Daike tulee olemaan kunnossa ajan myota. Taistelen vaikka tieni helvettiin ja takaisin sen asian puolesta. Khyl. Daike on numero yksi ja sita todella tuetaan kaikin voimin. Ne, jotka eivat siihen ole valmiita, eivat ole mitaan ystavia, vaikka itse niin kovaan aaneen ovatkin vaittamassa.

Samaa mieltä Miin ja Kinyan kanssa.

Todella hienoa on se että Daisuke toipuu. Aivan varmasti. Aikaa se vie ja tilanne on silti paha ja taatusti jättää jälkensä. Kuten täällä on jo sanottukin.

Haluan myös auttaa ja tehdä kaikkeni.

Mä hieman luulen, että ainoa asia, joka me voidaan tehdä on se, että me ollaan paikalla, jos Daisuke haluaa tapahtuneesta jotain puhua. Sen verran kuitenkin tunnen sitä jätkää, että se hautoo sen sisälleen. Siihen en kuitenkaan suostu, koska silloin se menee rikki ja ei toivu asiasta koskaan. Ei sen tietenkään heti tarvitse asiasta puhua, mutta jossain vaiheessa kyllä. Daisuke on niin useasti pakottanut mut puhumaan, että nyt on mun vuoro. Khyl. Ja teen sen mielelläni. Kuten totesin: Mitä tahansa Daisuken eteen. Mä olen niin onnellinen siitä, että se on nyt kotona kaikkien kusipäiden alta poissa.